Kannattaako autoetu? Osa II
- Autoetu, osa I : Oma auto vai työsuhdeauto?
- Autoetu, osa II: Vapaa autoetu vai käyttöetu?
- Autoetu, osa III: Ajopäiväkirja
Edeltävässä, autoetua yleisesti pohtivassa kirjoituksessamme keskityimme vertaamaan autoetua oman auton käyttöön. Tässä seuraavassa osassa vastakkain ovat puolestaan niin sanottu Vapaa autoetu ja auton käyttöetu.
Vapaa autoetu tarkoittaa sellaista tapausta, jossa työnantaja maksaa kaikki auton kustannukset – myös auton yksityiskäytöstä aiheutuvat kustannukset. (Tämä sisältää myös mm. auton polttoainekustannukset.) Auton käyttöetu on puolestaan kyseessä silloin, kun työntekijä maksaa osan auton kustannuksista, tyypillisesti vähintään polttoainekulut (kaikista ajoista; tekemättä eroa sille, onko kyseessä yksityis- vai työajo.)
Käytännössä usein vapaa autoetu on työntekijälle auton käyttöetua edullisempi vaihtoehto. Näin tilanne on esimerkiksi silloin, kun työntekijällä on paljon yksityisajoja – näistä syntyvä polttoainekustannuserä on merkittävä menoerä työnantajalle. Käytännössä vapaan autoedun vertaaminen käyttöetuun tiivistyy kilometrimäärään ja kilometrikorvauksen laskemiseen – käytännössä siis valitun auton polttoaineenkulutukseen ja sen määrään.
Kilometrikohtaisen korvauksen ero on tällä hetkellä 10 senttiä. Käytämme laskelman perusoletuksena 1 500 kilometriä ja auton ikäryhmää A. Näin korvauksen erotukseksi muodostuu 150 euroa. Käyttöedussa tuo mainittu korvaus on siis alhainen, vain 10 senttiä per kilometri. Usealla automallilla on hankaluuksia tasaisesti päästä tähän, mikä aiheuttaa sen, että vähänkin enemmän polttoainetta kuluttava auto maksaa käyttäjälleen enemmän, ja käyttäjä saa polttoaineesta alikorvauksen. Mikäli taas polttoainekustannukset pysyvät alle 10 senttiä/km, niin auton käyttöetu on paikallaan – vapaassa autoedussa työntekijää verotettaisiin tässä tilanteessa suuremmasta edusta kuin hän todellisuudessa saa.
Samaa tilannetta ei muodostu vapaassa autoedussa; siinä tilanteessa työnantaja maksaa polttoaineesta syntyvät kustannukset. Mikäli siis auton polttoainekustannukset ylittävät 10 senttiä/km, on vapaa autoetu kannattavampi; työntekijä saa silloin käytännössä autoedusta sellaista etua, josta ei makseta veroa.
Käytännössä siis tiivistetysti autoedun arvo lasketaan seuraavan perussäännön mukaan; käyttökustannusten perusteella autoedun arvoon lisätään joko vapaan autoedun etu, 255 e/kk, tai auton käyttöetu, 105 e/kk (erotus 150 e). Myös kilometrikohtaista arvoa voidaan käyttää, mutta sen käyttö edellyttää yksityiskohtaista ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa tietokantaa/selitekantaa kertyneistä ajoista ja kilometrimääristä.
Havainnollistamme tilannetta vielä esimerkein:
Bensakäyttöinen auto kuluttaa 100 kilometrin matkalla polttoainetta 6 litraa. Suhteutettuna perusarvoon, 1500 kilometriin, bensaa kuluu 90 litraa. Oletamme bensan hinnaksi 1,50 e/litra. Polttoainekustannukset ovat siis 1500 kilometriltä 135 euroa. Dieselkäyttöisellä autolla vastaava laskelma samalta matkalta tuo lopputulokseksi hinnalla 1,31 e/litra yhteensä 118 euroa. (Hintojen pohjaoletus perustuu tämän päivän keskihintoihin pääkaupunkiseudulla.) Näin ollen tällaisen auton kohdalla vapaa autoetu tarkoittaisi sitä, että työntekijä maksaisi veroa sellaisesta edusta, jota hän ei kokonaisuudessaan todellisuudessa saa – polttoainekulujen jäädessä alle 150 euroa / 1500 km. Dieselkäyttöisen auton kohdalla ero on jo varsin selkeä.
Mikäli taas tällainen auto otetaan käyttöetuna, niin saa työntekijä etua siitä, että autoedun arvo laskee vapaasta autoedusta käyttöetuun siirryttäessä enemmän kuin todelliset polttoainekustannukset ovat. Toinen edun lähtökohta on se, että mikäli työajoja on paljon, niin työnantaja maksaa niistä 10 senttiä verovapaasti per kilometri – enemmän siis, kuin työntekijä todellisuudessa polttoaineesta maksaa. Tässä lähtökohtana on myös oletus siitä, että työntekijän rahapalkka nousee siirryttäessä vapaasta etuedusta käyttöetuun.
Käännetään tilanne toisin päin: bensakäyttöinen auto kuluttaakin saman 100 kilometrin matkalla 11 litraa aiemman kuuden litran sijaan. Tällöin samoja hintoja käyttäen polttoainekustannukset ovat 1500 kilometrin matkalla 248 euroa (polttoainetta kuluu 165 litraa). Dieselkäyttöisellä autolla kulut ovat 217 euroa. Nyt, kun polttoainekustannukset ovatkin suuremmat kuin luontaisetuna verotetaan, niin vapaasta käyttöedusta muodostuu työntekijälle edullisempi – tässä tapauksessa työntekijän ei myöskään tarvitse itse maksaa polttoainekuluja, jolloin hänen ei tarvitse huolehtia siitä, että polttoainekustannus on yli verovapaan korvauksen, 10 senttiä/km.
Olennaisesti siis tämä pohdinta tiivistyy kysymykseen siitä, kuinka suuri erä auton polttoainekulut ovat, mikäli autolla ajetaan perusoletuksen määrä, 1 500 kilometriä. Mikäli auto kuluttaa polttoainetta enemmän kuin 150 eurolla, on vapaa autoetu kannattavampi vaihtoehto. Mikäli taas polttoainekustannukset jäävät alle 150 euron, on auton käyttöetu edullisempi valinta. Otathan huomioon, että tämä on peruskaava ja perusoletus – jokaisen tilanne on aina henkilökohtainen omine mahdollisine poikkeuksineen.
Palaamme jälleen aiheeseen vielä ensi viikolla ajopäiväkirjan muodossa – mukaan laitamme muun muassa täysin vapaasti ladattavan, Excel-muotoisen ja helppokäyttöisen ajopäiväkirjan!
Mikäli puolestaan haluat tietää yleisesti autoedusta lisää tai sinulla on juuri omaa tilannettasi koskien kysymys, niin olehan meihin yhteydessä! Yhteyden saat esimerkiksi puhelimitse 0400 485 969 taikka sähköpostilla, tilitoimisto@eliko.fi / elina.witt@eliko.fi.
Elina Witt
Toimitusjohtaja, Senior partner, KLT
Mikäli haluat tietää lisää tai sinulla on juuri omaa tilannettasi koskien kysymys, niin olehan meihin yhteydessä!
Soita Elinalle 0400 485 969
Laita sähköpostia elina.witt@eliko.fi
Sovitaan tapaaminen ja tule käymään tilitoimistoomme Helsingin Vallilaan!
Eliko on Auktorisoitu Taloushallintoliiton jäsen. Käytössämme ovat markkinoiden parhaat sähköisen taloushallinnon ohjelmistot Procountor, Fennoa ja Netvisor.
Lue myös
Lyhyt oppimäärä: Yrityksen omavaraisuusaste
Omavaraisuusaste on kenties yleisimmin käytetty mittari, kun tarkoituksena on saada selville yrityksen vakavaraisuus ja tappionsietokyky. Omavaraisuusasteen taso ennustaa yrityksen mahdollista maksukyvyttömyyttä ja konkurssiriskiä, sillä omavaraisuusaste pohjautuu sekä rahoitusrakenteeseen, pitkän aikavälin kannattavuuteen ja on olennainen mittari pohdittaessa yrityksen lisärahoitusmahdollisuuksia.