Tuloslaskelma: mitä se pitää sisällään ja miten sitä tulisi lukea

Tuloslaskelmalla kuvataan yrityksen tulosta tietyltä seuranta-ajanjaksolta: tuloslaskelma kertoo, minkälaisista erilaisista eristä yrityksen tulos on syntynyt tämän kyseisen seuranta-ajanjakson aikana. 

Seuranta-ajanjakso voi olla esimerkiksi kuukausi, kalenterivuosi taikka tilikausi. Tuloslaskelman näkökulma seuranta-ajanjaksoon on kannattavuuden näkökulma, kun puolestaan tuloslaskelman rinnalla kuljetettava tase kertoo varallisuudesta ja velan määrästä. 

Perehdymme tässä tekstissä hieman tuloslaskelman eri eriin ja sanastoon, jotta tuloslaskelman ymmärrys helpottuu.

Tuloslaskelma on käytännössä pohjimmiltaan vähennyslaskumuodossa oleva yhteenlaskelma, jossa yrityksen seurantajaksolla syntyneistä tuotoista vähennetään seurantajaksolla syntyneet kulut. Vähennys tapahtuu kirjanpitoasetuksessa määrätyssä järjestyksessä erittäin ylhäältä alas.

Huomioitavaa on, että tuloslaskelmassa esitetyt luvut ovat yleensä aina arvonlisäverottomia, mikäli yritys harjoittaa arvonlisäverollista toimintaa. Mikäli tuloslaskelmaan sisältyy sellainen erä, josta ei lain mukaan voida vähentää arvonlisäveroa, on erä tällaisenaan yritykselle kuuluva kulu.

Ylimpänä tuloslaskelmassa esitetään erä ”Liikevaihto”. Tämä erä pitää sisällään yrityksen myynnistään saamat tulot. Liikevaihdosta vähennetään seuraavaksi myytäviä tuotteita tai palveluita varten hankitut materiaalit ja ostot.

Seuraava erä, henkilöstökulut, puolestaan sisältää yrityksen työntekijöilleen maksamat palkat ja niiden sosiaalikulut.  Liiketoiminnan muihin kuluihin sisältyvät kaikki muut kulut, yleisimmillään muun muassa vuokrat ja toimitilakulut. Liiketoiminnan muita kuluja ovat myös markkinointi- ja hallintokulut sekä laite- ja esinevuokrat. Erään merkitään myös esimerkiksi fuusiotappiot, vakuutuskulut ja jäsenmaksut.

Poistot tuloslaskelmassa koostuvat pitkäaikaishankintojen (rakennukset ja kalusto) yhdelle tilikaudelle kuuluvasta osuudesta. Arvonalentuminen puolestaan voi olla mahdollista, mikäli esimerkiksi kalustoon kuuluva kone rikkoutuu taikka rakennus vaurioituu.

Liikevoitto (tai liiketappio) puolestaan on erä, joka saadaan lopputulokseksi kun liikevaihdosta vähennetään yllä mainitut kuluerät. Tuloslaskelman luvut ennen liikevoittoa voidaan esittää joko kululajeittain tai toimintojen mukaan eriteltynä; kummallakin tavalla päädytään samaan lopputulokseen.

Liikevoitto kertoo yrityksen kannattavuudesta – mikäli se on positiivinen, on yrityksen liiketoiminta tällä tietyllä seuranta-ajanjaksolla ollut taloudellisesti kannattavaa. Liikevoitosta vähennetään rahoituskulut rahoittajille ja verot verottajalle, minkä jälkeen jäljelle jäävä osuus kuuluu yrityksen omistajalle.

Vähennettäviä rahoitustuottoja ovat korko- ja rahoitustuotot, sekä tuotot muista pysyvien vastaavien sijoituksista. Rahoituskuluja puolestaan ovat korkokulut, arvonalentumiset pysyvien vastaavien sijoituksista, arvonalentumiset vaihtuvien vastaavien rahoitusarvopapereista ja muut rahoituskulut.

Rahoitustuottojen ja -kulujen seuraava erä on tilinpäätössiirrot. Näitä ovat muun muassa poistoeron muutos, verotusperusteinen varausten muutos ja konserniavustus. Poistoeroa syntyy esimerkiksi silloin, kun kirjanpidossa tehdään suunnitelman mukaiset poistot ylittäviä poistoja. Tällöin poistoeroksi muodostuu kirjanpidossa tehtyjen kokonaispoistojen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus. Poistojen erotus esitetään kohdassa Poistoeron muutos. Poistoeron kasvu pienentää verotettavaa tulosta ja vastaavasti poistoeron väheneminen kasvattaa verotettavaa tulosta.

Viimeiseksi tuloslaskelmassa esitetään tuloverot ja muut välittömät verot, minkä jälkeen tuloslaskelmasta ilmenee seuranta-ajanjakson tai tilikauden voitto taikka tappio.

Kululajikohtainen ja toimintokohtainen tuloslaskelma

Kululajeittain esitetty laskelma tarkoittaa sitä, että seurantajakson kulut on ryhmitelty ostoihin, eli aineiden, tarvikkeiden ja palvelujen ostoihin, henkilöstökuluihin, poistoihin, arvonalentumisiin sekä muihin liiketoiminnan kuluihin. Kun nämä kuluryhmät vähennetään liikevaihdosta, saadaan lopputulokseksi liikevoitto.

Toimintokohtaisessa tuloslaskelmassa puolestaan liikevaihdosta vähennetään ensin hankinnan ja valmistuksen kulut, jolloin saadaan summa, jota kutsutaan bruttokatteeksi. Tästä luvusta vähennetään myynnin ja markkinoinnin kulut, hallinnon kulut ja liiketoiminnan muut kulut. Lopputulokseksi saadaan toimintokohtaisen tuloslaskelman liikevoiton määrä. Tulos on aina sama kuin kululajeittain esitetyssä laskelmassa.

Liikevoittoon vaikuttaminen

Omistajalle jäävä osuus liikevoitosta voi olla joko positiivinen taikka negatiivinen. Liikevoittoa voidaan todellisuudessa kasvattaa sellaisilla toimenpiteillä, jotka joko kasvattavat liikevaihtoa taikka pienentävät seuranta-ajanjaksolla syntyviä kuluja. 

Toisaalta liikevoiton suuruuteen voidaan vaikuttaa myös muilla tavoin: yritys voi esimerkiksi myydä omaisuuttaan, jolloin myyntivoitto lisää tarkastelukauden tuottoja. Yrittäjälähtöisissä yrityksissä voidaan palkkakuluissa säästää siten, ettei yrittäjä itse nosta esimerkiksi täyttä palkkaa.

Myös syntyneiden arvonalentumiskirjausten ajankohtaa voidaan siirtää siihen asti, kunnes alentuminen on varmistunut. Samalla lailla esimerkiksi myyntisaamisten menetysten kirjausta voidaan siirtää, joskin vain siihen asti, kunnes asiakas on asetettu konkurssiin. Tällaiset siirtotoimenpiteet saattavat tilanteesta riippuen yksittäisen huonon tuloslaskelman ja tilikauden kohdalla olla varteenotettavia.

Mikäli haluat tietää lisää tai sinulla on juuri omaa tilannettasi koskien kysymys, niin olehan meihin yhteydessä!